Mitä jos me aikuisetkin saataisiin todistus? (varoitus: me oltais kyllä pulassa.)
Okei. Jos sun todistus ei ollut ihan sellainen mitä toivoit, tule tänne hetkeksi. Mulla on sulle lohdullinen ajatus, ehkä.
Mitä jos me aikuisetkin saataisiin todistus joka kevät? Ja nyt puhutaan REHELLISESTÄ todistuksesta. Ei mitään silottelua.
Aikuisuus 2026 – LUKUVUOSITODISTUS
Elämänhallinta: 4½
“Oppilas unohti miksi avasi jääkaapin. Kolme kertaa saman päivän aikana.”
Rahankäyttö: 5
“Sanoi säästävänsä rahaa ja tilasi klo 23.14 jotain täysin tarpeetonta netistä.”
Stressinsietokyky: 6-
“Pysyi rauhallisena kunnes tulostin, sähköposti ja yksi pieni vastoinkäyminen tuhosivat viimeisetkin hermot.”
Ruuanlaitto: arviointi kesken
“Onnistui useamman kerran polttamaan kalapuikot. Ja teki makaronilaatikon uuteen tomaatikastikkeeseen, eikä huomannut sen olevan chilikastike, pakotti lapsia syömään, kunnes itse maistoi ja suu huusi maitoa.”
Ihmissuhteet: 7
“Vastasi kymmenen kertaa joo, mmm, selvä vaikka kysymys oli tuletko kalaan vkloppuna.”
Liikunta: 7
“Joka maanantai oli aloittamassa reippaasti kunnes oli jokin muu ansaittu lepo hetki sohvalla.”
Nukkuminen: lol. HYLÄYTTY
Ja sit meidän vanhemmat ottais sen paperin käteen ja sanois:
“Miten sä nyt näin huonosti pärjäsit elämässä?”
“Paljonko sun ystävät sai?”
“Naapurilla näyttää menevän paremmin.”
Ai kauhee. Me aikuiset romahtaisimme nopeammin kuin koulun wilma kaatuu koepäivänä. Ja tiedätkö mitä? Tässä tulee salainen tieto aikuisuudesta.
Mekään ei aina tiedetä kaikkea, vaikka niin voisi uskoa, tiedän, mutta ei me kaikki olla nasan huippu tiedemiehiä vaan ihan tavallisia tallaajia.
Siis oikeasti. Meillä on avaimet, verkkopankki ja ehkä joku Excel-taulukko, mutta silti moni meistä googlaa täysin tosissaan:
– miten kanamuna keitetään
– mistä tietää että riisi on valmis
– oonkohan mä väsynyt vai kuoleman sairas
Aikuisetkin mokaa. Unohtaa. Sekoilee. Lähettää viestin väärälle ihmiselle. Laittaa pyykit koneeseen ja unohtaa ne sinne niin pitkäksi aikaa että ne syntyy tyyliin uudelleen. Tekee virheitä töissä. Tekee virheitä ihmissuhteissa. Tekee välillä parhaansa… ja silti menee ihan päin honkia.
Joten jos sun todistus on nyt kädessä ja fiilis on vähän: “No jep. Täähän meni kuin halpa energiajuoma ja ryhmätyö.”
Niin kuuntele hetki. Yksi todistus ei kerro sun koko elämästä. Ei sun tulevaisuudesta. Ei siitä kuka susta tulee. Se kertoo yhdestä vuodesta. Ja joskus vuodet on vaikeita. Joskus motivaatio on kadoksissa. Joskus pää käy ylikierroksilla. Joskus elämä vaan päättää heittää ne aivot romukoppaan. Ja silti sä selvisit tähän asti.
Se ei ole pieni juttu.
Nyt tee itselles palvelus.
Hengitä (tätä me aikuiset aina hoetaan).
Syö jäätelöä.
Nuku liian pitkään.
Ja muista: todistus voi olla ihan ok tai se yks huono päivä elämässä. Mutta sen ei tarvitse olla sun koko tarina.
Tottakai me aikuiset halutaan, että teillä kaikilla menisi koulussa hyvin. Opettajat. Ohjaajat. Vanhemmat. Me kaikki.
Tottakai me halutaan nähdä teidän onnistuvan, löytävän vahvuuksia, saavan hyviä numeroita ja uskovan itseenne. Ja kyllä, me kannustetaan teitä siinä.
Mutta mä sanon tän myös ääneen: kaikille koulu ei vaan ole se THE JUTTU.
Ja hei…mä ymmärrän teitä ihan täysin. Mä oon itse tapellut vaikka kuinka monen aineen kanssa.
Äikkä? Siis aivan pyllystä. Luki- ja hahmotushäiriön kanssa mun lauseet oli välillä ihan oma taidemuotonsa.
Tyyliin: “Minä menin kauppa koska ostamaan oli nälkäinen leipä.”
Tai: “Kissa juoksi nopeasti koska sateenvarjo oli tiistai.”
Siinä opettaja varmaan välillä pohti hiljaa elämävalintojaan.
Ruotsi? Joo o. Mieleen jäi lähinnä: “Jag heter Sanni.” Ja ehkä jotain Peppi Pitkätossusta. Sekin enemmän leffan ansiosta kuin koulumenestyksen.
Mutta tiedättekö mitä? Jotain tapahtui kun kasvoin. Opiskelu alkoi kiinnostaa. Eikä siksi että olisin yhtäkkiä muuttunut koulun supersankariksi. Vaan siksi, että aloin löytää asioita, joissa olin oikeasti hyvä. Asioita, jotka sytytti. Ja lopulta mä luin itselleni kaksi ammattitutkintoa. MINÄ. Se sama tyyppi, joka joskus taisteli lauseiden, hahmottamisen ja joidenkin oppiaineiden kanssa kuin elämästä riippuisi.
Siksi mä haluan sanoa tän sulle, joka ehkä katot sun todistusta vähän pettyneenä.
Yksi todistus ei tiedä kaikkea susta.
Se ei tiedä sun huumorintajua.
Sun selviytymistä.
Sun luovuutta.
Sun sydäntä.
Sun potentiaalia.
Eikä se tiedä kuka susta vielä tulee.
Koska usko pois…ei me kaikki aikuisetkaan oltu niitä 10 oppilaita koulussa jotka tiesi mikä haluaa olla isona. Ja moni vaihtaa nykyään myös mikä sekin on rohkeaa ja hienoa.
Mutta elämässä löytyi myöhemmin oma suunta.
Oma tapa oppia.
Oma juttu.
Joten jos koulu tuntuu välillä vaikeelta, raskaalta tai siltä ettei se vaan oo sun lempparipaikka maailmassa…sä et ole todellakaan ainut.
Sä opettelet vielä. Ja niin muuten myös me aikuiset, se oppiminen ei tunnu koskaaaaan loppuvan.
Hyvää kesälomaa teille kaikille ahkerille koululaisille.
Selvisitte taas yhdestä vuodesta. Ja se on oikeesti aika iso juttu. Saatte olla ylpeitä jokaisesta saavutuksesta, näkyi ne sitten todistuksessa tai ei.
NYT NAUTTIMAAN KESÄLOMASTA!
Lataa itsellesi, omille vanhemmille, ystäville jne todistus hauskaan illanistujaiseen tai someen.