“Naisena oleminen on välillä ihan perseestä.”
Tiedän. Hormonit sekoilee. Menkat tulee vaikka ei haluaisi just nyt. Raskaus pistää kropan uusiksi. Synnytys… no, siitä nyt voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. 😂
Imetys, univaje, kehon muutokset, vanheneminen…
Ja sitten vielä pitäisi näyttää hyvältä, jaksaa olla äiti, puoliso, työntekijä, tytär, sisko, ystävä ja aina ihan ZEN.
Ei tässä oo ku yks asia, mikä vähän ärsyttää.
Miks naiseudesta puhutaan tosi usein vaan sen kautta, mikä siinä on vaikeaa? Mikä on taas huonosti!
Miks naisen keho tai mieli on keskustelussa jatkuvasti joku ongelma, jota pitäis korjata, palauttaa, saada kuntoon.
Miksi se nähdään niin negatiivisesti?
Kehossa tapahtuu myös aika uskomattomia ja hienoja asioita.
Se voi kasvattaa ihmisen sisällään. (vaikka tiedän itse kovat lapsettomuushoidot käyneenä, että ei sekään ole itsestään selvyys tai välttämättä onnistu, mikä herättää taas omanlaiset tunteensa!).
Se voi synnyttää.
Se voi muuttua ja se pysyy kasassa, eikä vaan murene tohon lattialle palasina. Mitä välillä ihmettelen, et miten oon kasassa vielä vaikka se keho muuttuikin. 😂
Se voi tuntea nautintoa.
Se voi tanssia, nauraa, rakastaa, haluta, luoda ja tehdä vaikka mitä.
Se pää on aika vahva ja kestää läpi isoja hormoni muutoksia ja silti se vaan jatkaa menoa, eikä sula käytävälle. Joskus se tarvitsee apua jatkamiseen, eikä sekään haittaa.
Se kestää lapsesta asti kehon muuttumisen naiseksi.
Naisena olemisessa on paljon muutakin kuin ne asiat, joita pitäisi vain sietää, kestää.
Ja ennen kuin joku tulee kertomaan, että ”mutta miehillä on omat ongelmansa”
NIIN ON. 😂
Totta kai on.
Miehet eivät tule raskaaksi eivätkä synnytä. Mutta ei se tarkoita, että mies saisi syntymälahjana helpon elämän. Miehillä on omat paineensa. Omat epävarmuutensa. Omat keholliset muutoksensa. Omat odotuksensa siitä, millainen miehen pitäisi olla.
Naisen vaikeudet eivät tee miehen elämästä helppoa. Eikä miehen vaikeudet tee naisen kokemuksista yhtään vähemmän todellisia.
Ei meidän tarvitse kilpailla siitä, kummalla on rankempaa. Eikä tarvita sitä, että jonkun pitää hävitä, jotta toinen voi puhua omasta kokemuksestaan.
Voin olla helvetin kiitollinen siitä, että olen nainen Ja ymmärtää, ettei mies saa elämässään mitään ilmaista bonuspakettia.
Meillä on erilaiset kehot. Erilaiset kokemukset. Erilaiset paskamyrskyt. Ja hyvä niin.
Koska kyse ei ole siitä, kummalla on vaikeampaa. Vaan siitä, mitä kaikkea hyvää me unohdetaan nähdä omassa elämässämme.
Ja meillä on paljon hyvää
Mitä jos sun ei tarvitsekaan saada sitä vanhaa kroppaa takaisin. Ei sitä kroppaa ennen lapsia. Ei kroppaa ennen raskautta. Ei sitä kroppaa ennen kuin elämään tuli lisää vuosia, etkä ole enää 18v. Eikä sitä mieltä mikä oli 18 vuotiaana, ollaanhan me sillon oltu vielä oikeesti ihan lapsia.
Miksi? Haluatko käyttää koko elämän aina kaipaamaan jotain mitä olit joskus ennen, vaikka silloinkin todnäk oli jotain mistä et tykännyt. Me harvoin ollaan kokonaan tyytyväisiä nykyhetkeen ja se on jotenkin surullista.
Ne muuttuneet muodot ja jäljet kertoo siitä, että oot kasvanut, elänyt sun elämää, voittanut haasteita, oppinut hirveesti asioita ja nähnyt elämää.
Ja en sano siis että kaikki muutokset mitä haluat tehdä olisi väärin tai huonosta, saat tottakai haluta liikkua. Saat haluta vahvistua. Saat haluta pukeutua nätisti. Saat haluta tuntea itsesi seksikkääksi.
Mutta tee se siksi, että haluat nauttia nykyhetkestä, älä siksi, että vihaat sitä.
Ja sama koskee koko naiseutta. Älä käytä puolta elämästäsi siihen, että yrität päästä eroon asioista, jotka tekevät susta naisen. Hormonit. Ikä. Kehon muutokset. Tunteet. Pehmeys. Voima. Haasteet.
Ehkä halusin muistuttaa että:
Naisena oleminen ei oo kauhea rangaistus. Eikä sun tarvitse todistaa olevasi parempi nainen, äiti, vaimo tai ihminen, ihan kun aina ois jotain paranneltavaa. Sä saat vaan olla sä. JA nauttia siitä, KUN ET LÖYDÄ KOKOAJAN JOTAIN KORJATTAVAA. 🩷
Seuraa mua myös somessa. Multa löytyy tiktok ja kaksi ig:tiliä. Toisessa unelmia ja päiväkirjaa ja toisessa vähän enemmän mielipiteitä ja elämää.