Mä oon miettinyt tätä jo pitkään. Tuntuu, että nykyään ihmiset jaetaan jatkuvasti eri leireihin. Ja yksi ihan järkyttävän tehokas tapa siihen on LAUTANEN.
Siis oikeasti. Mitä sä syöt. Mitä sun lapsi syö. Mitä sä ostat kaupasta. Kuinka paljon siinä on sokeria. Onko se luomua. Onko se itse tehtyä. Onko siinä lisäaineita. Onko leipä itse leivottua vai kaupasta ostettua.
Ja jos annat lapselle muroja aamupalaksi tai maustettua jogurttia välipalaksi, jostain syövereistä löytyy aina joku, joka on valmis kertomaan, että olet pilannut lapsesi terveyden.
Siis MITÄ HELVETTIÄ?
Miksi meitä kiinnostaa niin järjettömän paljon se, mitä Maija Meikäläisen perhe syö toisella puolella suomea kuin itse?
Somessa näkee nykyään jatkuvasti videoita, joissa esitellään “puhdasta oikeaa ruokaa”.
Ja ei siinä mitään. Jokainen syö mitä haluaa. Jos sulla on aikaa, rahaa, kiinnostusta, voimavaroja ja halua tehdä kaikki itse, anna mennä aivan upeeta, että oot löytönyt teille sopivan tavan syödä, ihanaa.
Mutta miksi siitä pitää tehdä mittari sille, kuka on hyvä ihminen? Kaikilla ei ole samoja voimavaroja. Kaikilla ei ole samaa rahatilannetta. Kaikilla ei ole aikaa tehdä tai kasvattaa kaikkea itse. Kaikilla ei ole kiinnostusta. Ja joskus se kaupan jogurtti on yksinkertaisesti se jogurtti, jonka lapsi suostuu syömään.
Ja eikö tärkeintä oo se, että kaikki saa jotain ruokaa?
Maailma ei oikeesti räjähdä jos syödään vaikka lihaa tai maustettua jugurttia. Se ei oo kyllä se mikä tuhoo tän maapallon. Äiti ei epäonnistunut. Lapselle ei tarvitse järjestää joka aterialla Pinterest-ateriaa, jotta hänestä kasvaisi “terve” hyvä ihminen.
Ja sitten on nämä: “Meillä ei koskaan syödä valmisruokaa.”
“Me tehdään kaikki itse.”
“Me ei osteta mitään, missä on ainesosia, joita ei pysty lausumaan.”
Hienoa. Ihan oikeasti. Mutta sun ruokapöytä ei ole mun ruokapöytä. Ja se, mikä toimii sun perheessä, ei automaattisesti toimi meidän perheessä.
Ja ehkä mua ärsyttää tässä kaikkein eniten yksi asia. Se, että ruokavaliosta tehdään välillä aivan järjetön moraalinen mittari.
Jos syöt “oikein”, olet vastuullinen. Jos ostat eineksen, olet laiska. Jos ostat muroja, et välitä lapsestasi. Jos käytät maustettua jogurttia, syötät lapsellesi “paskaa”. Jos ostat jotain valmisruokaa, joku tulee kertomaan, kuinka heidän lapsensa syövät aivan eri tavalla. No hyvä. Syökää. Mutta älkää tulko mun ruokakaapille järjestämään vallankaappausta.
Ja sitten tulee tämä toinen ihmeellinen ajatus: “Minä pysyn terveenä, koska syön puhtaasti.” No kunpa elämä olisikin niin helppoa.
Ruoka on yksi osa hyvinvointia. Mutta vaikka söisit maailman puhtainta ruokaa, nukkuisit täydellisesti, liikkuisit, joisit vettä ja kasvattaisit itse porkkanasi sä voit silti sairastua. Voit saada flunssan. Voit saada jonkin sairauden. Voit saada syövän.
Elämä kun ei anna meille takuukuittia siitä, että jos syöt tarpeeksi täydellisesti, mitään pahaa ei koskaan tapahdu. Sä voit jo kohdussa syntyä sairauden kanssa eikä sekään ole kenenkään syy.
Eikä se tarkoita, etteikö ruokaan kannattaisi kiinnittää huomiota. Totta kai kannattaa. Mutta terveys ei ole suoritus, josta saa täydet pisteet oikealla ruokavaliolla.
Ja ennen kaikkea: Älä tee kenenkään lapsen lautasesta arviota toisen äitiydestä. Et tiedä, millainen meidän päivä on ollut. Et tiedä, paljonko perheellä on rahaa. Et tiedä, kuinka paljon vanhemmilla on jaksamista. Et tiedä, mitä lapsi suostuu syömään. Et tiedä, onko taustalla jotain muuta, vaikka syömishäiriötä jolloin se lisäaineita täynnä oleva keksi millä syyllistetään ihmisiä on ainut mikä pitää toisen hengissä. Et tiedä muiden elämästä paskan vertaa sen perusteella, että näit yhden kuvan päivällisestä somessa.
Sama pätee muhun. Mä en tiedä kenenkään elämästä kaikkea yhden lautasen perusteella. Tai somen, kuvan. Enkä halua tietää.
Koska paljon kiinnostavampaa on tietää, millainen ihminen sä olet.
Ei se, mitä sun lapsen lautasella oli tiistaina kello 16.47.
Mä haluan elää maailmassa, jossa voidaan puhua ruoasta ilman, että jokainen keskustelu muuttuu kilpailuksi siitä, kuka on terveellisin, vastuullisin tai puhtain.
Maailmassa, jossa voidaan jakaa vinkkejä ilman syyllistämistä. Kysyä ilman tuomitsemista. Ja ennen kaikkea ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset elämät.
Jollekin itse tehty luomuruoka on ihana tapa elää. Toiselle se on täysin mahdoton yhtälö. Ja joskus se maustettu jogurtti, muroateria tai valmisruoka ei ole merkki huonosta ihmisestä. Se on vain ruokaa.
Ja ehkä meidän pitäisi välillä keskittyä omaan lautaseemme. Niitä muiden lautasia kun on aika vaikea syödä vaikka kuinka yrittäisi.
On myös eriasia kertoa asioista somessa, vinkkejä miten itse tekee, jos joku haluaa just niitä vinkkejä ja vertaistukea. Mutta se että postataan provosoivia toisia huonommiksi ihmisiksi solvaavia julkaisua vaan sitä varten, että saadaan näyttökertoja omalle tilille on väärin.
Saa olla oma mielipide, saa jakaa sen. Mutta sen voi tehdä monella tapaa. En usko, että ketään somen tekijä haluaa aiheuttaa toisessa sen tunteen, että on huono ihminen, paska ja sairastuttaa itsensä ja lapsensa.
Seuraa myös somessa niin saat nopean tiedon uudesta julkaisusta.