Lapsen syömisen haasteet

Kiva lause kenen tahansa vanhemman kuulla tilanteessa, jossa toinen vaihtoehto on se, että lapsi ei söisi mitään.
Ja usein unohdetaan yksi tärkeä asia: yksi ohimennen nähty tilanne, yksi lautanen, eväs tai video, ei koskaan kerro koko totuutta perheen arjesta.
Silti siitä saatetaan tehdä oletuksia, jotka tuntuvat vanhemmasta todella raskailta.

Syömisen haasteet eivät aina näy ulospäin

Harva tietää, että myös lapsi voi kärsiä syömisen haasteista tai syömishäiriöstä.
Ja se ei aina näytä siltä, mitä moni ensimmäisenä ajattelee.
Syömishäiriö ei tarkoita automaattisesti oksentamista tai sitä, että asia olisi helposti tunnistettavissa ulospäin. Se ei myöskään ole sama asia kuin “nirsoilua”, vaikka se usein helposti niin tulkitaan.

Todellisuudessa taustalla voi olla monia erilaisia tekijöitä, kuten:
- autismikirjon piirteet
- aistiyliherkkyydet
- ADHD
- ruokaan liittyvät kokemukset tai trauma
- vaikeudet kehon ja ruoan säätelyssä

Vanhempi ei “tee väärin” – hän yrittää selviytyä

Kun syömisen kanssa on haasteita, moni vanhempi on jo kokeillut kaikkea:
- houkuttelua, palkintoja, kannustamista, neuvottelua, leikkiä, kisailua…
Ja kaikkea sitä, mitä meille on joskus opetettu: “kyllä se siitä”.
Koska useimmiten vanhempi tekee juuri niin kuin osaa, parhaansa tilanteessa, joka on uusi, kuormittava ja usein myös huolestuttava.

Ymmärrys on lisääntynyt ja niin on myös tieto

Onneksi ymmärrys syömisen haasteista on vuosien aikana lisääntynyt.
Nykyään tiedetään paremmin, että lapsen syömisen tukeminen ei aina tarkoita painostamista tai “oikean tavan opettamista”, vaan joskus täysin päinvastaista: rauhoittamista, hyväksyntää ja paineen poistamista.

Erityisesti haastavissa jaksoissa tärkeintä ei ole se, mitä lapsi syö, vaan se, että hän ylipäätään syö. Eikä huonosti syömisen jakso tarkoita automaattisesti sitä, että lapsella olisi jokin vamma tai häiriö. Harvalla menee koko elämä niin, että ei tulisi jaksoja, kun joku muu maistuu paremmin kuin toinen.

Ja tässä kohtaa on tärkeää sanoa ääneen:
tämä koskee nimenomaan vaikeita jaksoja, ei pysyvää tilannetta tai yksittäisiä ruokavalintoja.

Syöminen saa olla joustavaa, etenkin vaikeina hetkinä

Silloin kun syöminen on vaikeaa, painopiste voi siirtyä siihen, että lapsi saa syötyä jotain.
Se voi tarkoittaa sitä, että tarjolla on:
- tuttuja ja turvallisia ruokia
- helposti meneviä vaihtoehtoja
- asioita, jotka sillä hetkellä maistuvat

Ja samalla voi edelleen olla tarjolla myös kotiruokaa, ilman painetta, että sen täytyy aina olla ainoa vaihtoehto.

Tämä ei ole välinpitämättömyyttä

Ulkopuolelta katsottuna joku saattaa helposti ajatella, että “tuo ei ole oikea tapa”.
Mutta usein todellisuus on täysin toinen. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä.

Tämä on yritys pitää lapsi niin, että syö jotain.
Tämä on arjen selviytymistä.
Tämä on rakkautta tilanteessa, jossa ei ole helppoja ratkaisuja.

Kaikki lapset eivät syö samalla tavalla, eikä tarvitsekaan
On hyvä muistaa, että lapset ovat erilaisia. Ja niin ovat aikuisetkin.
Kaikki neuvot eivät toimi kaikille perheille, eikä yhtä oikeaa mallia ole olemassa.
Joskus paras mahdollinen ratkaisu ei näytä ulospäin “oikealta” tai siistiltä, mutta se on juuri se, mikä toimii siinä hetkessä.

Lapsen syömisen tukeminen voi olla yksi vanhemmuuden haastavimmista asioista, erityisesti silloin, kun syöminen herättää huolta, vastustusta tai kuormitusta.

On tärkeää sanoa tämä heti alkuun: ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, joka toimisi kaikille lapsille.

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Ja se mikä toimii tänään, ei välttämättä toimi enää huomenna.

Siksi syömisen tukeminen on usein jatkuvaa kokeilua, havainnointia ja joustamista.

1. Poista painetta ruokailutilanteesta
Monelle lapselle syöminen helpottuu, kun siihen ei liity painetta.
Painetta voi syntyä esimerkiksi:
- jatkuvasta huomauttelusta
- “ota nyt vielä yksi lusikallinen” -tilanteista
- palkitsemisesta tai uhkailusta
- liiallisesta huomion kohdistamisesta syömiseen
Joillekin lapsille auttaa se, että ruokailu on rauhallinen hetki ilman vaatimuksia.

2. Tarjoa tuttuutta ja turvallisuutta
Moni lapsi syö paremmin, kun tarjolla on tuttuja ja ennakoitavia ruokia.
Tämä voi tarkoittaa:
- samoja perusruokia toistuvasti
- pieniä muutoksia kerrallaan
- vaihtoehtojen rajaamista (ei liikaa valinnanvaraa)
Turvallisuus ruokailussa ei ole tylsyyttä, se on usein edellytys syömiselle.

3. Rakenna ruokailusta neutraali hetki
Ruokailu ei aina tarvitse olla keskustelu- tai “suoritustilanne”.
Joillekin lapsille toimii:
- yhdessä syöminen ilman kysymyksiä ja keskustelua
- rauhallinen ilmapiiri
- ruokailu ilman neuvottelua tai analysointia
Joillekin taas auttaa, että syöminen tapahtuu sivussa, omassa tahdissa. Meidän perheessä yksi lapsista saattaa syödä pöydän alla, mutta on yhteisessä hetkessä silti mukana.

4. Pienet askeleet ovat silti edistystä
Syömisen haasteissa edistys ei aina näy suurina muutoksina.
Joskus se on:
- yksi uusi maistiainen
- se, että ruoka on lautasella koskematta
- tai se, että lapsi istuu pöydässä rauhassa
Kaikki nämä ovat merkkejä siitä, että tilanne elää.

5. Kokeilu on ainoa tie eteenpäin
Yksi tärkeimmistä asioista ymmärtää on tämä: syömisen tukemisessa ei ole valmista kaavaa.
Se tarkoittaa, että:
- kokeillaan erilaisia tapoja
- huomataan mikä ei toimi
- pidetään kiinni siitä mikä toimii hetken
- ja hyväksytään, että sekin voi muuttua
Tämä voi tuntua kuormittavalta, mutta se on usein ainoa tapa löytää juuri omaan lapseen sopiva rytmi.

6. Mikä toimii nyt, ei välttämättä toimi huomenna
Lapsen kehitys, kuormitus, aistit, elämäntilanne ja monet muut asiat vaikuttavat syömiseen.
Siksi on täysin normaalia, että:
- jokin keino toimii vain hetken
- aiemmin toimiva tapa lakkaa yhtäkkiä toimimasta
- ja joudutaan etsimään uusia ratkaisuja
Tämä ei tarkoita epäonnistumista. Se on osa prosessia.


Syömishaasteiden kanssa elävät perheet tekevät usein jo valmiiksi valtavasti työtä, jota ulkopuolelta ei aina näe.
Tärkeintä ei ole täydellinen tapa toimia, vaan jatkuva yritys ymmärtää lasta ja löytää keinoja, jotka tukevat juuri häntä tässä hetkessä.
Ja ennen kaikkea:
lempeys itseä kohtaan on yhtä tärkeää kuin lempeys lasta kohtaan.