Kevätjuhlien ja todistusten aika on monelle lapselle iloinen ja odotettu hetki. Kesäloma alkaa, koulureput jäävät hetkeksi eteisen nurkkaan ja arki vaihtuu hitaampiin aamuihin. Samalla monessa kodissa katsotaan todistuksia, arvosanoja ja suorituksia. Kehutaan hyvistä numeroista, hienoista urheilusaavutuksista ja siitä, miten paljon lapsi on oppinut vuoden aikana.
Mutta mitä jos pysähtyisimme hetkeksi miettimään kaikkea sitä muuta, mitä yhden lukuvuoden aikana tapahtuu?
Kaikki onnistumiset eivät näy todistuksessa.
Kaikille lapsille onnistuminen ei tarkoita kympin arvosanoja, nopeinta lukutaitoa tai kilpailujen voittoja. Toiselle suurin saavutus voi olla se, että jaksoi mennä kouluun koko vuoden ajan, vaikka arki tuntui raskaalta. Joku on opetellut säätelemään tunteitaan. Toinen on uskaltanut ensimmäistä kertaa puhua luokan edessä. Joku on saanut ensimmäisen ystävän. Joku toinen on oppinut pyytämään apua silloin, kun yksin ei enää pärjää.
On lapsia, joille jokainen kouluaamu vaatii valtavasti rohkeutta ja voimia. On lapsia, jotka yrittävät parhaansa, vaikka oppiminen on vaikeaa. On lapsia, jotka kantavat mukanaan huolia, joita aikuisetkaan eivät aina näe. Silti he yrittävät. Päivä toisensa jälkeen.
Ja juuri siksi jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi.
Vanhempana huomaa usein ne kaikkein tärkeimmät asiat, joita ei kirjoiteta todistukseen. Sen, miten lapsi on kasvanut ihmisenä. Miten hän on yrittänyt uudelleen epäonnistumisen jälkeen. Miten hän on harjoitellut kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä tai rohkeutta. Lapsi on edistynyt jossain mikä on hänelle haastavaa ja tehnyt jotain mikä ei tule häneltä luonnostaan. Ne ovat valtavan suuria asioita, vaikka niistä ei saakaan numeroa paperiin.
Minusta jokainen lapsi ansaitsee diplomin. Ei vain parhaista arvosanoista, vaan siitä, että on ollut oma itsensä ja yrittänyt parhaansa omista lähtökohdistaan käsin.
Sen ajatuksen vuoksi halusin tehdä diplomeita, joita me vanhemmat voimme antaa lapsillemme tai kummilapsille, siskon lapsille jne. Sellaisia diplomeita, joissa ei arvioida koulumenestystä vaan huomataan lapsen oma matka ja kehitys. Diplomeita, joihin voi kirjoittaa juuri sen asian, mistä on omasta lapsestaan ylpeä.
Ehkä siihen kirjoitetaan:
“Sinä uskalsit tänä vuonna enemmän kuin ennen.”
Tai:
“Olen ylpeä siitä, miten ystävällinen olet ollut muita kohtaan.”
Tai:
“Jaksoit yrittää, vaikka välillä oli todella vaikeaa.”
Joskus juuri ne sanat jäävät lapsen sydämeen kaikkein vahvimmin. Ja motivoi ensi vuotta varten tsemppaan lisää, eikä lannista, koska kukaan ei olisi huomannut niitä ponnisteluita.
Lapsi ei välttämättä vuosien päästä muista kaikkia todistuksen numeroita. Mutta hän saattaa muistaa sen tunteen, että tuli nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.
Siksi haluan kannustaa jokaista vanhempaa pysähtymään hetkeksi lapsensa äärelle tämän lukuvuoden päätteeksi. Mieti, missä juuri sinun lapsesi on onnistunut tänä vuonna. Ei verraten muihin, vaan omasta lähtökohdastaan käsin.
Lataa diplomi, tulosta se esimerkiksi kirjastossa ja kirjoita siihen ne sanat, jotka sinun lapsesi ansaitsee kuulla.
Koska jokainen lapsi ansaitsee tuntea olevansa tärkeä.
Ja jokainen lapsi ansaitsee diplomin.
Pyydä tiedosto viestillä somen kautta tai whatsapp, tiedosto ei mahdu nettisivuille.
Jos lapsesi tykkää tietystä teemasta, kerro se minulle ja tehdään nopeasti mieluinen perusmalli.
