On vanhempia, jotka heittäytyvät. Rakentavat legoista kokonaisia kaupunkeja, keksivät roolileikkejä ja jaksavat innostua loputtomista “äiti tuu leikkiin” -pyynnöistä.
Ja sitten on meitä muita.
Meitä, jotka huokaavat mielessään, kun leikit alkavat. Joita ei vaan kiinnosta leikkiä. Joille se tuntuu pakolta, ei ilolta. Joille se ei tule luonnostaan.
Ja tiedätkö mitä?
Se ei tee sinusta huonoa vanhempaa.
Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia
Vanhemmuus ei ole yksi muotti.
Se ei ole lista asioita, jotka pitää tehdä sellaisella tavalla ollakseen “riittävän hyvä”.
Joku leikkii.
Toinen lukee iltasatuja.
Kolmas tekee ruokaa yhdessä lapsen kanssa.
Neljäs ottaa syliin, kuuntelee ja on läsnä hiljaa.
Lapsi ei tarvitse täydellistä vanhempaa.
Se tarvitsee oman vanhempansa. Joka tekee niitä asioita lasten kanssa missä näkyy hänen oma ilo, luovuus ja onnellisuus. Silloin lapsetkin näkee ja nauttii niistä asioista yhdessä vanhemman kanssa.
Entä jos leikki ei vaan ole sun juttu?
Se on ok. Oikeasti.
Leikki on lapselle tärkeää, mutta se ei tarkoita, että sinun täytyy olla mukana mukana.
Lapset osaavat leikkiä myös itse. Ja itse asiassa, se on tosi arvokas taito. On tärkeää oppia leikkimään yksin ja välillä saa olla myös tylsää. Sekin taito on tärkeä oppia, että ei aina ole tekemistä.
Sinun tehtävä ei siis ole kokoajan viihdyttää, keksiä tekemistä.
Sinun tehtävä on olla turva.
Mutta se syyllisyys?
“Muut osaa minä en.”
“Muut jaksaa, minä en?”
“Olenko nyt jotenkin huonompi?”
Syyllisyys ei tee sinusta parempaa vanhempaa, että tästä pitäisi potea huonoa omatuntoa, syyllisyyttä. Ei, tästä ei tarvitse, koska jokainen on on omanlainen vanhempi.
Läsnäolo ei ole sama asia kuin leikkiminen
Voit olla hyvä vanhempi ilman, että istut lattialla leikkimässä tuntikausia.
Voit olla:
- se, joka kuuntelee
- se, joka halaa
- se, joka nauraa yhdessä
- se, joka tekee arjesta turvallista
Pienet hetket merkitsevät enemmän kuin täydelliset leikit.
Entä jos kokeilisi vähän eri tavalla?
Joskus voi auttaa ajatus siitä, että leikin ei tarvitse näyttää “leikiltä”.
Se voi olla:
- yhdessä ruoanlaittoa
- hassuttelua sohvalla
- pieni painihetki
- kävely ja jutustelu
- musiikin kuuntelua ja tanssia
- leipomista, ruualla leikkimistä, tiedekokeita, palapelejä, piirtämistä, kisailua.
Lopuksi haluan vielä sanoa
Jos et ole se vanhempi, joka leikkii…
Olet silti se vanhempi, jota just sun lapsi tarvitsee. Sun lapsi oppii olemaan kekseliäs, mielikuvitusrikas ja luova.